In the Company of Thieves 2: Metal of Honor

Lyhyesti

Hiippailusarjan toinen osa on ehdottomasti yksi parhaita moduleita mitä koskaan NWN:lle on tehty - edellistäkin osaa laadukkaampi ja viihdyttävämpi.

Seikkailun idea

Seikkailu jatkuu siitä mihin edellinen osa loppui, eikä modulissa sen kummemmin kertailla mitä tähän mennessä on tapahtunut. Modulissa kaikki tuntevat pelaajan hahmon entuudestaan.

Kuten jo edellisessä osassa vihjailtiin, Port Maddockin valtarakenne on muutoksen kourissa. Se Oikea Kruununperijä, Prinssi Garrick, on kadonnut. Shadowdweller-kilta on luonnollisesti asiasta kovin huolissaan ja haluaa välttää iljettävän veljen valtaanastumisen hinnalla millä hyvänsä. Eräs hämärä tyyppi väittää läytäneensä kirjeen joka kertoo prinssin olinpaikan, mutta vaatii luonnollisesti maksua.

Seikkailu alkaa tästä ja jatkuu hyvin mielenkiintoisesti. Alkupuolisko vietetään poikkeuksellisesti karnevaalihumussa, ja tämä on kieltämättä visuaalisesti ja musiikillisesti todella näyttävä kohtaus. Itse aloin jo kyllästyä NWN:n geneeriseen grafiikkaan ja musiikkiin, ja heti perään saa nähdä tällaista loistoa. Aijai. Karnevaalissa nähdään monia tuttuja kasvoja, hupaisia huveja, ja päästään kaikista hauskimpaan kohtaukseen - huviveneilyyn.

Huvivenekohtaus oli naurettava kokonaisuus. Lisää hämmästyttävää grafiikkaa ja skriptausta, hupaisa ja ärsyttäväksi tarkoitettu musiikki (joka ikävä kyllä ei ärsyttänyt minua...), ja mielenkiintoinen tehtävä.

Karnevaalihumun jälkeen päästään ottamaan mittaa kilpailevasta Bloodeaters-konnajoukosta ja tästä alkaakin varsinainen soppa jengisotineen ja kaikkineen. Lopuksi lähdetään sinne, mitä tässä aluksi pitikin tehdä, eli pelastamaan prinssiä.

Ja mainittakoon vielä, että loppukohtaus on todella epätyypillinen NWN-seikkailuissa ja tällaista toivoisi näkevän muuallakin. Kerrankin oli loistava päivä olla sankari...

Jos edellisen osan huumori iski, tämä osa on pakko pelata, koska se on, jos mahdollista, vielä hauskempi, musiikkia ja sivuhahmoja myöten.

Mukana on myös pieniä sivujuonia, kuten velhottaren uskottoman miehen palauttaminen ihmismuotoon - todella hauskaa...

Kuten edellisessäkin osassa, hahmoluokkia on hieman rajattu - kaikista parasta on pelata samalla hahmolla kuin edellisessäkin osassa. Edelleenkin peli on pulmavetoinen ja taisteluilla on suhteellisen vähän merkitystä. Joskin tällä kertaa ainakin yksi taistelumusiikki on kuulemisen arvoinen...

Tekninen toteutus

Tekninen toteutus on jälleen lähes moitteeton. Tällä kertaa mukana on myös omaa musiikkia (joskin vain muutama kappale) ja esineitä. Graafinen ulkoasu on, kuten mainittua, hämmästyttävän tasokasta - karnevaali oikeasti näyttää karnevaalilta! Äänimaailma on myös toimivaa ja hyvin harkittua. Karkeita kirjoitusvirheitä ei edelleenkään sattunut silmiin.

Pelaaminen

Kuten edellinenkin osa, tämä seikkailu on tarkoitettu yksinpeliin ja toimii yksinpelinä vallan mainiosti.

Yhteenveto

Edellinen osa oli loistava mutta hieman lyhyehkö. Jatko-osa on osapuilleen saman pituinen mutta sisältö on huomattavasti hämmästyttävämpää ja eritoten hauskempaa, ja myös seikkailun loppu ansaitsee erityismaininnan. Tämä on pakko kokea!