EE1: Elegia Eternum & EE2: Excrucio Eternum

Lyhyesti

Stefan Gagne tuli aluksi tunnetuksi Penultima-modulisarjallaan, joka oli yksi NWN:n alkutaipaleen merkittävimmistä moduleista. Tosin yleinen mielipide on, että aika on kullannut muistot ja silloin muinoin ei tarvinnut olla kovin kummoinen modulinrustaaja tehdäkseen viihdettä - nykyisin ensimmäinen Penultima-sarja on melko vaisu kokemus, eikä välttämättä edes niin huikean humoristinenkaan.

Penultimasta huolimatta herra Gagne toisaalta ehti varsin nopeasti todistamaan, että hän kykenee myös luomaan Taidetta isolla t:llä. Elegia Eternumista näki selvästi, että se oli tehty vakavasti, harkiten ja vaivoja säästämättä. Kyltymättömimmätkin Penultimoiden vihaajat lienevät yhtä mieltä siitä, että EE-sarja sentään on rautaa.

Kummatkin osat ovat pohjimmiltaan hyvin tehtyjä tarinoita erittäin pimeässä miljöössä. Ensimmäinen on lähinnä luonteeltaan seikkailua ikävässä painajaismaailmassa, toinen osa on jo sitten riipivämpää psykologista kauhudraamaa. Ja kaikki toimii kuin rasvattu.

Seikkailun idea

EE1: Elegia Eternum

Elegia Eternum alkaa varsin arkipäiväisesti: Sait jostain vihiä voimallisesta Infernis Eternum-taikasauvasta, jonka löytäminen luonnollisesti kutkuttaa seikkailuhermoa. Lyhyen seikkailurupeaman jälkeen törmäät hieman kolkkoon majataloon, jossa yöpymisen jälkeen matka jatkuu. Saavut sauvan kätköpaikkaan, mutta valitettavasti joku sattui jo löytämään sauvan. Mutta sitten tuleekin odottamaton käänne: Eräs paikalla leiriytyvä toinen seikkailijaryhmä väittää tappaneensa erään hyvinkin tutunoloisen seikkailijan - ja satuit jo kompuroimaan melko tutunoloiseen ruumiiseen tiellä. Hitaasti valkenee, että täällä ollaan vain kummittelemassa...

Majatalossa taas tapahtuu kummia. Majatalonpitäjän tytär löysi näköjään sauvan aikoja sitten, ja sytytti koko hökkelin tuleen, tappaen koko porukan. Pelaajan tehtäväksi jää löytää Elegian perheen tyttären, pojan ja äidin sielut, ja antaa heille lopultakin rauha. Ja lopussa odottaa vielä taistelu itse sauvassa asuvaa demonia vastaan...

...eli ihan tavallinen tavaranraahausseikkailu, jossa on tosin muutama todella loistava idea ja erittäin hyvää tekstiä.

Periaatteessa kyseessä on ns. "FedEx-seikkailu" - tapa matkalla olevat monsterit, löydä esine, tapa taas matkan varrella olevat monsterit, löydä henkilö, puzzle ratkeaa. Tosin tällä kertaa "raahattavana" on lähinnä erilaisia käsitteitä eikä fyysisiä esineitä, tai ainakin fyysisiä esineitä jotka yrittävät kuvata immateriaalisia käsitteitä. Tai jotain sinne päin. Sen sijaan, että pitää raahata kirje paikasta A paikkaan B, pitää melko kirjaimellisesti raahata lämpöä, anteeksiantoa ja kyyneliä. Seikkailun puzzletekninen oivalluspuoli ei siis ole kovin kummoinen.

Sen sijaan tämän seikkailun pelastaakin erinomainen teksti - mitä siitä vaikka pelin peruskuvio on miljoonaan kertaan kaluttu, kunhan itse tarina vie mennessään! Lisäksi pelimaailma itse on varsin mielikuvituksellinen ja pelin "henkimaailma" on varsin uskottava. Tarinan hahmoihinkin tykästyy varsin nopeasti.

EE2: Excrucio Eternum

Excrucio Eternum jatkaa sauvan tarinaa. Muutamien seikkailujen jälkeen retuutat sauvaa mukanasi - ja tiellä sattuu vastaan muukalainen, joka on kovin kiinnostunut siitä. Ja sitten kaikki pimenee. Et näe muuta kuin kauheita näkyjä uskomattomista raakuuksista. Lopulta heräät hullujenhuoneella päälläsi sama viitta, joka oli päälläsi noissa kauhukuvissa.

Pian valkenee mitä oikein on tapahtunut: Kymmenen viime vuoden ajan olet toiminut tohtori Mortiksen agenttina, aivot täysin nollilla. Tri Mortis nappasi Infernis Eternumin ja käytti sitä varsin karmivasti hyväkseen luodessaan oman pienen pahuuden imperiuminsa, käyttäen mielisairaalan potilaita armotta hyväkseen. Hänen kauhein luomuksensa on valtava maaginen kone, joka repii siihen liitetyiltä ihmisiltä kaiken tuskan sisäänsä ja kanavoi sen Mortikseen antaen hänelle ikuisen elämän. Ja kun kaikki nämä faktat on saatu selville, voikin jo alkaa laskea päässään yksi ynnä yksi, varsinkin kun käsiin sattuu psyykeluotauslaite jolla pystyy sukeltamaan suoraan koneeseen kytkettyjen ihmisparkojen mieliin...

..eli toisin sanoen kahdeksan eri teemoilla toteutettua puzzlea, joissa hiton hyvää tekstiä.

Tässä modulissa on varsin vähän yhteyksiä edelliseen moduliin, mutta onpa silti tarpeeksi - Elegian perheen isä, joka edellisessä osassa näkyi vain muistikuvana, on tässä modulissa paikalla henkilökohtaisesti, ja päästäänpä tässäkin modulissa vaihteeksi taas matsaamaan Infernis Eternumin kanssa. Lisäksi mukana on muutama muukin tuttu hahmo.

Excrucion teksti on ehkä vieläkin paremmin tehtyä kuin edellisessä osassa. "Psykologinen kauhudraama" on todella hyvä kuvaus - tarinan hahmojen pääkoppia on riepoteltu niin paljon, että ihan itkettää. Tulos on jotain todella järkyttävää, eikä seikkailua todellakaan voi suositella heikkohermoisille. Tästä voi tulla painajaisia.

EE2:n puzzlet ovat myös huomattavasti parempia kuin EE1:n. Mukana on niin sanapuzzleja kuin puhtaita logiikkajuttujakin.

Ainoa asia, mitä tässä jää kaipaamaan, on sivusta seuraava kertojahahmo. EE1:ssä Elegian perheen isä oli mukana sivustaseuraajana joka turinoi muistikuvan muodossa erinäisistä asioista. EE2:ssa voi vain löytää tekstiä, jossa tri Mortis kertoo karmivista kokeistaan - muttei varsinaista kertojaa. Ehkä näin on kuitenkin parempi.

Hahmot

Kumpikin moduli luottaa melko vähän taisteluun. Ensimmäisessä osassa taistelua on suhteellisen paljon, mutta toisessa menee suurin osa ajasta juoksentelemiseen ja taistelua on hyvin vähän. Pelaajahahmot voivat olla hyviä, pahoja tai siltä väliltä - Erityisesti EE2:ssa asiat voi ratkoa niin kunniallisesti kuin ilkeästikin.

Tekninen toteutus

Tekninen toteutus on moitteetonta - ensimmäistäkään bugia ei sattunut silmiin. Silmiin tosin sattui muutamia kirjoitusvirheitä EE2:ssa, mutta mitäpä tuosta.

Elegia Eternum on kokonaan ääninäytelty, ja näyttelijät osaavat selkeästi asiansa. EE2:ssa ääninäyttelyä jäi todella kaipaamaan.

Kummassakin modulissa kaikilla hahmoilla on omat potretit. Yleisesti ottaen kummankin modulin "custom content"-puoli on hyvin hallussa. Excrucio Eternum käyttää varsin taitavasti myös hyväkseen pelaajayhteisön tuottamia 3D-malleja.

Joka tilanteessa on myös herkullisesti tunnelmaa luova musiikki, joka sekin on Stefan Gagnen omaa käsialaa. (Tosin Songbirdin musiikki oli Äärimmäisen Syvältä®. Se kuulosti kappaleelta, jonka minäkin olisin voinut säveltää, ja minähän en ole mikään säveltäjänero. Rupesi ihan hävettämään.)

Suuri plussa EE2:lle tulee myös mukana seuraavasta HTML-muotoisesta vihjetiedostosta, joka on tehty Infocom-pelien InvisiClues™-vihjeiden tyyliin.

Pelaaminen

Moninpeliä ilmeisesti tuetaan (EE2:ssa 1-4 pelaajaa, EE1:n pelaajamäärää ei ilmeisesti ole rajattu). Seikkailu on kylläkin varsin "henkilökohtainen", en tiedä miten ihmeessä se onnistuu moninpelinä. Yksinpelinä seikkailu toimii todella mainiosti.

Yhteenveto

Jos puzzlejen suhteellinen yksinkertaisuus ei haittaa, eikä se fakta että kummankaan modulin läpipelaamiseen ei kovin montaa tuntia mene, ja nuppi kestää, näitä moduleja voi suositella lämpimästi. Uudelleenpeluuarvoa ei juuri ole, jollei sitten halua pelata hyvän hahmon sijaan pahaa, tai toisinpäin.